Koliikkivauvan kanssa arki ei ole helppoa. Kun itselläni oli koliikkivauva, olin usein stressaantunut, huolestunut, väsynyt ja epätoivoinen. Mietin, mikä vauvalla on hätänä ja samalla toivoin, että pääsisin edes kerran ajoissa nukkumaan. Kokeilin kaikkia konsteja vauvan olon helpottamiseksi.

Samaan aikaan osa läheisistä ja tutuista oli epäuskoisia: ”Eikö se muka rauhoitu, kun vaihdat puhtaan vaipan” ja ”sehän on täällä kylässä ihan rauhallinen”. Neuvolasta sanottiin, että ”vauvat ne vain itkevät. Koita jaksaa”. Näin jälkeenpäin ajateltuna tekisin osan asioista toisin. Kokosin alle vinkkinä, miten selvitä koliikkivauvan kanssa. 

 

”Koliikki on minun syytäni”

Paljon itkevän vauvan kanssa tulee välillä ajatelleeksi, teenkö jotain väärin, kun itku ei lopu. Tätä käsitystä vahvistavat usein myös muut vanhemmat, yleensä sellaiset, joilla ei ole ollut haastavia vauvoja: "Meidän vauva ainakin nukkuu hyvin, kunhan muistan vaihtaa vaipan / huolehdin säännöllisestä päivärytmistä / syötän hänet vähintään kolmen tunnin välein" jne. 

Näitä kohteliaita vinkkejä ei varmasti sanota pahalla, mutta jos ei ole elänyt arkea koliikkivauvan kanssa, niin tilannetta ei voi ymmärtää. Toki aina on hyvä tarkistaa, ettei vauvalla ole esimerkiksi jotakin sairautta, ilmavaivoja, refluksia tai ruokavaliolla hoidettavissa olevaa allergiaa.

Kannattaa myös tarkistaa, että tunnistaa vauvan väsymyksen merkit ajoissa ja laittaa vauvan nukkumaan heti niiden ilmaannuttua. Näin vauva ei pääse vahingossa yliväsyneeksi. Näiden ja normaalin huolenpidon jälkeen paljoa ei kuitenkaan ole tehtävissä. Koliikki ei ole vanhempien syytä eikä kukaan voi valita, kuinka vähän tai paljon itkevä vauva perheeseen syntyy.

 

”Koita vain jaksaa”

Tämä on yleinen väittämä, jota kuulee sekä neuvolasta että tuttavilta. Varsinkin ensimmäisen vauvan kanssa sitä helposti ajatteleekin, että tässä täytyy nyt vain yrittää kestää.

Kahden lapsen ja kahden erilaisen kokemuksen jälkeen olen tästä väittämästä kuitenkin eri mieltä. Tiedän, että avun pyytäminen ei aina ole helppoa, varsinkin jos väsymys painaa päälle ja aloitekyky lähenee nollaa. Avun pyytäminen kuitenkin ehdottomasti kannattaa. Kärsimys ei tee kenestäkään parempaa isää tai äitiä.

Ota puhelin käteen ja soita mummoille ja papoille tai ystäville. Pyydä jokainen yhdeksi illaksi tai yöksi hätiin. Mikäli joku ihmettelee (ääneen tai äänettä) avun tarvetta, he kyllä ymmärtävät paremmin kanniskeltuaan yhden illan tai yön jatkuvasti itkevää vauvaa.

Avun pyytämistä saattaa helpottaa, jos ajattelee, että ei tee sitä itsensä vaan vauvan vuoksi. Vauvahan tarvitsee joka tapauksessa lepoa eikä väsynyt vanhempi välttämättä jaksa enää hytkyttää ja heijata vauvaa sitä viidettä tuntia putkeen. 

Neuvolan antaman nyrkkisäännön mukaan pienen vauvan lähin hoitaja voi olla poissa vauvan iän verran + 2 tuntia. Muutaman tunnin breikki ei siis vahingoita vauvaa millään tavoin, mutta voi tehdä ihmeitä jatkuvan itkun kanssa kamppailevalle isälle tai äidille.

Muutaman tunnin hoitajakulunkaan maksaminen ei ole välttämättä iso raha siitä, jos sitä kautta voi itse paremmin ja saa rakentaa pienestä pitäen positiivisemman suhteen lapseen. Vauvan jatkuva itku ei ole normaalia eikä kenenkään ole tarkoitus jaksaa sitä itsekseen.

Kunnilla on lakisääteinen velvollisuus tarjota haastavassa tilanteessa oleville perheille (kuten koliikkiperheille) väliaikaista apua. Tätä kannattaa kysyä oman kunnan lapsiperheiden kotipalvelusta.

”Älä nukuta vauvaa syliisi. Myöhemmin siitä on vaikea päästä eroon”

Nämä väittämät kuulostavat varsin päteviltä ja toimivatkin hyvin - tavalliseen, rauhalliseen vauvaan. Siinä vaiheessa, kun vauva itkee jatkuvasti ja nukuttamiseen menee aikaa 1-7-tuntia, voi yleiset viisaudet jättää hyvällä omallatunnolla romukoppaan. Olen tavannut vanhempia, jotka itkevä vauva sylissään seisovat paikallaan ja ihmettelevät, miten ihmeessä tämänkin hyvän neuvon voi saada toimimaan. Yleiset neuvot on tarkoitettu kuitenkin juuri siihen, mihin sana "yleinen" viittaa - keskiarvoiseen (=lue ei-koliikkiseen) vauvaan. 

Näin ollen - jos vauva itkee jatkuvasti, hänet voi hyvällä omallatunnolla rauhoittaa sillä keinolla, millä vauva parhaiten rauhoittuu. Tärkeintä on, että koko perhe jaksaa ja voi hyvin. Eihän kukaan jätä vauvalle vaippojakaan laittamatta vain sen takia, että niistä on mahdollisesti myöhemmin hankala päästä eroon.

Itse asiassa monet koliikkivauvat alkavat nukkua normaalisti, kun alkuvaiheen vaivoista on päästy eroon. Jos vauvalle on päässyt muodostumaan unitapoja, joita haluaa muokata, tämän ehtii tehdä sittenkin, kun pahimmasta vaiheesta on päästy eroon. Koliikkivaiheen jälkeen vauvalle on paljon helpompi luoda unta tukeva päivärytmi. 6 kuukauden ikään mennessä useimmilla vauvoilla on paremmat valmiudet nukahtaa itsekseen ja vauvalle voi pitää halutessaan unikoulun.

Tuttavani, unikonsultti Liisa Niskakangas sen sanoi osuvasti: ”Paras tapa rauhoittaa pieni vauva on se, joka toimii”.

”Koliikki on mahdollista poistaa vyöhyketerapialla, kuplia poistavilla tipoilla tai vauvahieronnalla”

Koliikki on vaiva, johon ei valitettavasti ole keksitty hoitokeinoa. Osa perheistä kokee hyötyvänsä erilaisista, tarjolla olevista vaihtoehdoista, mutta oikeaa koliikkia ne harvoin poistavat.

Joskus koliikkivauvaa voi onnistua "huijaamaan" yhdistämällä samaan aikaan liikkeen, rauhoittavan hurisevan äänen, kapalon ja tutin syömisen. Vauvan aivot eivät pysty käsittelemään kovin montaa aistiärsykettä yhtä aikaa ja vauva saattaa unohtua kuulostelemaan ääntä ja tunnustelemaan liikettä sekä tuttia ja unohtaa, että nyt piti vielä samaan aikaan itkeäkin.  

 

LullaMe Solina - heijaava uniratkaisu avuksi koliikkiin

Oman sylin ja kärryjen lisäksi nukutin usein omaa koliikkivauvaani koliikkikeinussa. Se auttoi - varsinkin yhdessä valkoisen kohinan kanssa, mutta minulla oli kuitenkin jatkuvasti huono omatunto siitä, että keinua ei ole suunniteltu jatkuvaan nukkumiseen. 

Halusin ratkaisun, jossa koliikkivauvan voisi nukuttaa sinne, missä vauvojen suositellaan nukkuvan - omaan pinnasänkyynsä. Niinpä loin LullaMe Solinan - itsestään tuudittavan ja hengittävän uniapurin - jotta tulevien vanhempien ei tarvitsisi enää yhtä paljon kärsiä. 

Kuten muutkaan apukeinot, mahdollisia vauvan vatsanväänteitä ja muita fyysisiä oireita Solina ei poista, mutta voi kuitenkin auttaa nukahtamisessa jopa niin merkittävästi, että osa vanhemmista raportoi koliikin kadonneen. LullaMe Solina heijaa vauvaa ylös-alas tarvittaessa vaikka koko unen ajan ja yhdessä kapalon, valkoisen kohinan, kylkiasennon ja mahdollisen tutin kanssa se on erityisen tehokas nukuttaja. Suosittelen testaamaan, mikä näistä rauhoittumisen ja unen apukeinoista tai niiden yhdistelmistä olisi paras juuri sinun vauvallesi. 

Huom! Valvotun nukahtamisen jälkeen, jätäthän vauvan nukkumaan aina selällään.

Voit lukea lisää LullaMe Solinasta täältä. LullaMe Solinan voi tilata myös 30 päivän kokeiluun, voit tilata patjan kokeilujakson täältä. 

 

Kirjoittaja on Hanna Sissala, kahden lapsen äiti ja LullaMe Solina - tuudittavan vauvanpatjan keksijä