Olet varmasti huomannut, kuinka mediassa maalataan lasten hankkimisesta monesti synkkää kuvaa. Onnellisuus laskee, yöunet jäävät vähiin ja parisuhde kärsii. Tämän perusteella osa nuorista on päätellyt, että lasten hankkiminen ei kannata ja ovat jättäneet sen muille.  

He ovat mielestäni tehneet suuren virheen. Päättely on mennyt metsään. Sillä silloin, kun jokin vaatii paljon työtä, se on takuulla vaivan arvoista. Tarinani lähtee liikkeelle hieman kauempaa, mutta huomaat pian miten se liittyy lasten hankkimiseen.

Meillä kävi tänään kotona vieraita. He ihastelivat asuntoamme ja sen tilan tuntua.
Olen itsekin todella tyytyväinen nykyiseen asuntoomme, mutta samaan aikaan kävin mielessäni läpi kaikkea sitä, mitä tällaisen ihanan ja kauniisti sisustetun asunnon saaminen oli vaatinut.

Ennen oman asunnon ostoa asuimme kaksiossa. Itse asiassa ehdimme asua siellä neljän hengen voimin 2,5 vuotta. Koko tämän ajan ja pidempäänkin etsimme tilavampaa asuntoa. Raahustin välillä kuukausia epätoivon vallassa. Välillä luulin tulevani hulluksi. Olimme käyneet läpi kymmeniä näyttöjä, mutta sitä meille molemmille sopivaa asuntoa ei vain tuntunut löytyvän. Parisuhdekriisi roihahteli liekkeihin. Kellään ei ollut omaa tilaa.

Riskinotto kannattaa

Nykyään asunnon nähdessään vieraat pitävät itsestään selvänä, että totta kai tällainen asunto kannatti hankkia. Mutta kuinka moni oikeasti uskaltaisi ostaa sian säkissä? Miten tällainen täysin uhkarohkealta ja päättömältä kuulostava teko oli mahdollinen? Vastaus kuuluu: Koska olimme käyneet läpi ne kymmenet näytöt.

Olin näyttöjen edetessä oppinut tunnistamaan suoraan pohjapiirrustuksen ja pinta-alatiedon perustella, mitkä tulisivat olemaan meille sopivia asuntoja.
Olimme käyneet samalla alueella sen verran monessa näytössä, että olimme oppineet tällaisten kotien menevän ensimmäisessä näytössä maksimihintaan. Osasin ulkoa kaikki isoimmat remontit, milloin ne yleensä tulevat vastaan sekä niiden kustannushaarukat. Tämän kaiken oppimani perusteella pystyin päättelemään, että tämä asunto oli juuri sitä mitä halusimme ja että mikäli tämän asunnon haluaisimme, pitäisi siitä tehdä tarjous ennen ensimmäistä näyttöä.

Yksi yllätysmomentti lisää tuli asunnon sisustuksesta, joka osoittautui asunnon ostettuamme täysin päinvastaiseksi toiveisiimme nähden. No - mitäs tuota turhaan valittelemaan. Purimme yhden seinän, revin omin käsin irti 1500 kg lattiaa. Kannoin sisään ja asensin saman verran lisää. Maalasimme asunnon jokaikisen pinnan. mukaan lukien saunan, vessan, kylpyhuoneen, kaikki 55 kaapin- ja laatikon ovea sekä parvekkeiden laudat. Asunnossa oli ihan valtavasti työtä, joka itse asiassa ei ole vieläkään ihan loppu. Samaan aikaan oli tottakai hoidettava myös lapset.

"- Tämän kaiken valmiina saaminen olisi voinut olla kivaa, mutta nyt sen lisäksi tunteeseen sekoittuu parantunut itseluottamus sekä ripaus ylpeyttä - tunne siitä, että tämä kaikki on ansaittua."

Arvaa mitä? En ikinä olisi asuntoon näin tyytyväinen ellen olisi tehnyt tätä kaikkea työtä. Alun tietämys tällaisesta remontista oli ihan nolla, mutta kaikkien vaiheiden jälkeen olen osannut hankkia ja tehdä jotakin näin mahtavaa!

Jos tästä meidän asuntoprojektistamme olisi kerrottu lehdistössä, se olisi mitä luultavimmin ollut kauhutarina. Siinä olisi kerrottu stressistä, epätoivosta, tilanahtaudesta ja loputtomasta taistelusta sopivan asunnon löytämiseksi Helsingin ylikuumentuneilla asuntomarkkinoilla. Koska sellainen myy.

Kuitenkin lopputulosta katsellessa saattaisi tulla mieleen seuraavia asioita: ihana, valoisa, tilava, juuri sopiva lapsiperheelle, valloittavat maisemat. Juuri tästä syystä ikinä - siis ikinä - ei kannata lopettaa yrittämistä, vaikka tilanne näyttäisi omasta näkökulmasta tai muiden näkökulmasta ihan mahdottomalta. Asiat nimittäin onnistuvat, jos sinä vain tahdot niin. Joskus siihen tarvitaan aikalisä ja joskus toinenkin, mutta lopputulos on takuulla sen arvoinen.

"- Asiat, jotka vaativat paljon työtä ovat juuri niitä, joihin kannattaa elämässä panostaa."

Perhe-elämän rikkaus syntyy kokemuksista

Jos perheemme lastenkasvatuksesta kirjoitettaisiin artikkeli, se menisi luultavasti jotenkin näin: Vaikea synnytys, lukemattomia valvottuja öitä, kosteusvaurioasunto, astma, riitoja, lukuisia päivystyskäyntejä, vaarallinen leikkaus ja niin edelleen. Minä näen kokonaisuuden kuitenkin toisin. Minulla on kaksi ihanaa lasta, joilla on molemmilla omanlaisensa, valloittava persoonallisuus. Mies, joka auttaa lastenhoidossa. Rakkaita ihmisiä ympärillä. Oma "heimo", johon kuulua, sukupolvien jatkuvuus. Kaiken kokemani tuloksena elämänkokemukseni on syventynyt pystyn arvostamaan myös aiemmin itsestäänselviä asioita.

 

 

 

 

 

 

 

 

Asioilla on aina kaksi puolta. Sinä ja minä valitsemme joka hetki, kumpaan totuuteen uskomme ja kumpaa jaamme muille. Jos sinulla on jo lapsia tai olet nähnyt elämässäsi jonkin muun asian eteen paljon vaivaa, tiedätkin jo tämän: asiat, jotka vaativat paljon työtä, ovat juuri niitä, joihin kannattaa elämässä panostaa. Koska lopputulos on vaivan arvoinen! Lastenkasvatus ei ole ruusuilla tanssimista - tai sitten se on juuri sitä kaikkine piikkeineen. Lapset tuovat elämään Iloa, naurua, hetkessä elämistä ja läsnäoloa tässä ja nyt.

Mitä ajatuksia kirjoitus herättää? Onko sinulla vastaavia kokemuksia?

Kirjoittaja on Hanna Sissala, kahden lapsen äiti ja tuudittavan LullaMe-vauvanpatjan keksijä